Pilottikokeilusta hyvät kokemukset:
Kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistivät toimintansa Sysmässä
|
Sysmän kotipalvelun ja kotisairaanhoidon työntekijöiden ajatuksesta peruspalvelukeskuksessa ja terveyskeskuksessa aloitettiin runsas kolme kuukautta sitten tiivis yhteistyö vanhustenhoidossa.
– Toiminnassa oli selviä päällekkäisyyksiä. Kotipalvelun ja kotisairanhoidon työntekijät saattoivat vierailla asiakkaan luona perätysten samana päivänä, kertoo kotipalveluohjaaja Katri Tainio.
Kotipalvelun sektorilla kunnalla on parisenkymmentä työntekijää, lähihoitajia, perushoitajia ja kodinhoitajia. He ovat nyt kaikki suorittaneet 20 -tuntisen koulutusjakson, minkä kestäessä he ovat saaneet lisää valmiuksia hoitotyössä. Muunmuassa rokotukset onnistuvat nyt heidän toimestaan.
– Koulutusjakson jälkeen jokainen joutui suorittamaan näytteen osamisestaan terveydenhoitajan valvonnassa, sanoo Katri Tainio.
– Uudistuksen malli on otettu Iitin kunnasta ja Sysmän oloihin sen ovat kehittäneet Jukka Nurminen ja Katri Tainio, kertoo perusturvajohtaja Päivi Nykänen.
– Tällä systeemillä saadaan kokonaisvastuu asiakkaasta yhdelle henkilölle ja päällekkäisyyksistä vältytään.
– Koko prosessi tapahtui työntekijöiden innostuksen ja panostuksen avulla eikä siihen tarvittu kunnan organisaation päätöksiä, toteaa Nykänen.
– Kokeilu on pioneeriluonteista ja kunta on käytännössä toteuttanut jo etukäteen uudet valtakunnan tasolla olevat hoitosuunnitelmat.
Nykänen kiittelee kotipalvelun henkilöstön sitoutumista uudistukseen.
– Kaikki ovat panostaneet kiitettävästi koulutukseen työn ohessa. Koko toiminta on mielletty asiakkaan perhaaksi.
Koulutukseen osallistunut Raili Koskinen on tyytyväinen uudistukseen.
– Työ on nyt mielekkäämpää sekä meille työntekijöille että asiakkaille.
Kodinhoidon henkilöstöstä muodostetaan kolme työskentelytiimiä, johon kuhunkin kuuluu yksi terveydenhoitaja.
Liki kaksisataa asiakasta
Kodinhoidon asiakaskunta koostuu pääosin vanhusväestöstä. Sysmän kunnassa on liki kaksisataa jatkuvan palvelun piirissä olevaa asiakasta.
Tilanne on muuttunut avun suhteen muutaman vuoden aikana entistä kokonaisvaltaisempaan suuntaan.
– Ennen kodinhoidon apua saatettiin antaa asiakkaalle vain muutamana päivänä viikossa ja vain tiettyjen toimien osalta. Nykyään kodinhoidon piiriin saapuva asiakas tarvitsee heti päivittäistä apua. Pukemista, peseytymistä, petaamista, siivousta, lääkkeiden antamista, kaupassa käyntiä ym. kertoo Katri Tainio.
Perusturvajohtaja Päivi Nykäsen mukaan uuden toimintamallin käytännön toteutumista arvioidaan vuoden periodein.
| |
Ensimmäiset muistiinpanot lyijykynällä ruutupaperille
Soiniemi muistikuvina
| Soiniemi muistikuvina -kirjan historia alkaa 1940 -luvulta, jolloin kirjan puuhamies Markku Kurkinen raapusti ensimmäiset muistiinpanot ruutupaperille.
–Samoihin aikoihin otin myös ensimmäiset valokuvat laatikkokameralla, muisteli Markku Kurkinen.
Tietotekniikan ja Markku Kurkisen käytössä olevan välineistön kehittyessä, oli tallentaminenkin helpompaa.
–Tosin matkan varrella sattui kaikenlaisia kömmähdyksiä. Tämäkin kirja on kirjoitettu nelisen kertaa; yhtenä syynä taisi olla sähkökatkos, jolloin kaikki tiedot tietokoneeltani katosivat. Tekstit saattoivat uudessa versiossa hiukka muuttua, naureskeli Kurkinen kirjan tekemisen vaiheista kertoessaan.
Kirjaa tehtiin siis vuosikymmeniä.
Yhtenä muistitiedon keräämisen apuvälineenä olivat äänitallenteet. Kurkinen haastatteli vuosikymmenien aikana mm.1800 -luvulla syntyneitä ihmisiä.
Heti alkuunsa Kurkisella oli tarkoituksena muistikuvien tallentaminen vain Soiniemen alueelta, eikä ajatus vuosikymmenien saatossa muuttunut.
–Aineistoa oli runsaasti käytettävissä, ihan kaikkia valokuvia tai tarinoita ei edes tarvittu, sanoi Kurkinen.
Lähes kaksisataasivuisen kirjan tekijöillä oli käytössään peräti 450 valokuvaa, joita kirjaan tuli noin 150. Tarinoita kirjassa on noin 140.
Vanhimmat kuvat ovat 1800 -luvulta ja uusimmat tänä vuonna digitaalikameralla otettuja.
Vaikka kirjassa on myös asiakirjoja ja lehtileikkeitä, ei sitä kuitenkaan ole tarkoitettu historiankirjaksi, vaan muistikuviksi vuosien varrelta.
Kivikaudesta nykypäivään
Kirja käsittelee Soiniemen aluetta 1920 -luvulta lähtien aina näihin päiviin saakka. Suurin osa teksteista ja valokuvista on kuitenkin 1940–1950 -luvulta.
Kurkinen muisteli Soiniemen historiassa myös siirtolaisten asuttamista, jolla oli myös merkittävä vaikutus Soiniemelle.
Soiniemi-seura perustettiin reilu vuosi sitten.
Seuran ensimmäinen tärkeä tehtävä olikin Markku Kurkisen kirjan julkaiseminen.
–Nykypäivänä kylällä ei ole edes täyttä neljääkymmentä asukasta. Loma-asuntoja sitävastoin on peräti 300. Olemmekin tämän kirjan tekemisessä laskeneet myös sen varaan, että kesäasukkaat ovat kiinnostuneita ostamaan tätä, toivoi Kurkinen.
Kirjan tekemistä avusti työryhmä, joka toimi viimeisen vuoden ajan aktiivisesti. Alunperin kirja piti painaa lokakuussa, mutta loppujen lopuksi se lähti painotaloon maaliskuussa.
Kirjan painosmäärä on 400 ja sitä on jo myyty ennakkoon melkoinen määrä.
Soiniemi -teoksen voi ostaa Sysmän Kirjakaupasta ja Soiniemi-seuran jäseniltä.
Kirjasta saatavat varat käytetään Soiniemen kyläläisten hyväksi ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
Kirjan kertomuksia ovat Markku Kurkisen lisäksi kirjoittaneet Eija Järvinen, Jorma Keskinen ja Raimo Virtanen. Sen on taittanut Henriikka Keskinen.
Kirjan tekemistä ovat tukeneet myös useat paikalliset yritykset.
| |
Kasvua Maasta -hankkeella parsinavetta paremmaksi -koulutusta
Turhat työvaiheet pois
| Parsinavetta paremmaksi -koulutuksen yksi tärkein sanoma oli lypsäjän jaksaminen ja työviihtyvyys.
Tuottajain Maidon tuotantoneuvoja Marja Hämäläisen viesti olikin selvä.
–Turha työ pois. Kannattaa miettiä etukäteen, mitä tekee ja opetella oikeat rutiinit. Esimerkkejä turhasta työstä on vaikka kuinka, lypsäjän on kuitenkin jaksettava ja pitemmällä aikavälillä työstä on pystyttävä karsimaan kaikki turha pois, neuvoi Hämäläinen.
Lypsytekniikasta Hämäläinen löysi myös parantamisen varaa. Hänen mukaansa muun muassa eläinten merkitseminen auttaa muistamisessa. Esimerkiksi antibioottimaidon lypsäminen tankkiin on usein inhimillinen erehdys, jossa ei kiireessä vaan muisteta.
Tulppaamisen Hämäläinen myös tuomitsi.
Suunnittelun tärkeyttä esimerkiksi työergonomian, yrittäjäperheen jaksamisen ja tuotannon tavoitteiden kannalta korostettiin.
Valiolta luennoimassa olleen neuvonta-agrologiTuomo Linnakallion viesti suunnittelusta oli selvä.
–Jos rakennatte kokonaan uutta tai tavoitteena on iso karja, tehkää pihatto. Jos korjaatte vanhaa, niin ko-neellistakaa lypsyä ja ruokintaa mahdollisimman paljon. Investoikaa silti maltilla, sanoi Linnakallio.
Linnakallio muistutti osuudessaan myös perheen yhteisen vapaa-ajan viettämisen tärkeyttä.
–Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tasatkaa työhuippuja esimerkiksi rehunteossa, lietteen ajossa tai vaikka kyntämisessä. Jos kelasilppurilla tehdään rehua suurelle karjalle, niin siinähän menee monta viikkoa, maalaili Linnakallio.
Tilakäynti Vesaselle
Koulutuspäivänä tutustuttiin käytännön parren parannusratkaisuihin Merja ja Arto Vesasen maatilalla Hartolassa.
Vesasten alkuperäinen navetta on rakennettu vuonna 1973 ja sitä on remontoitu useampaankin kertaan. Nuorkarjalle rakennettiin uudet kasvatustilat vuonna 2001. Investoinneissa kantavana ajatuksena on ollut saada kevennystä raskaisiin työvaiheisiin järkevin kustannuksin.
Lypsykiskot ja pesuri sekä laajennettu maitohuone herättivät vierailijoiden mielenkiinnon.
–Pienkuormaimen hankinta säilörehun jakoon tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta, totesi osa vierailijoista.
Mallia otettiin myös Vesasten nupoutustelineestä. Käyttämättä jäänyt poikimakarsina herätti keskustelua oikean mitoituksen ja perusteellisen suunnittelun tarpeellisuudesta. Myös eri navettatyyppejä arvioitiin tiiviisti käydyissä keskusteluissa.
Tilavierailu tarjosi viljelijöille mahdollisuuden nähdä, kuinka yksittäisellä tilalla eri investoinnit on toteutettu.
–Kuulimme emännältä myös ajatuksia investointien taustoista ja myös harkitusti toteuttamatta jääneistä investoinneista. Varsin antoisaa oli myös kuulla toisten viljelijöiden kokemuksia tehdyistä parannusratkaisuista, sanoivat navettaan tutustujat.
Kasvua maasta hankkeen kotieläinasiantuntija Pia Rosin mukaan kallis investointi, joka osoittautuu puutteelliseksi tai tarpeettomaksi, on erittäin tehokas motivaationsyöjä.
–Suunnitteluvaiheessa kannattaa haastatella myösaiemmin investoineita viljelijöitä heidän kokemuksistaan, neuvoi Pia Ros.
Tilaisuudessa oli lähes 30 osanottajaa. | |
Pallo pyörinyt hyvin sysmäläisille
STOP joukkueliigan finaalipeleihin
|
Mikä ihmeen STOP ja mihin finaaleihin?
Nimilyhenne tulee sanoista St Olav's Pool ja tämä sysmäläinen Pelikan biljardiliigassa pelaava ns. baaribiljardijoukkue selvitti kauden kestäessä itsensä yli 160 joukkueen liigassa ensin Päijät-Hämeen lohkovoittajaksi ja viime keskiviikkon aluefinaalissa aluemestariksi. 16 aluemestaruuden voittanutta joukkuetta ottelee Suomen joukkuemestaruudesta 16.4. alkaen Lappeenrannassa.
STOP perustettiin syksyllä 1998 lähinnä Seppo Virolaisen ja Jukka Elomaan toimesta. Joukkueen isäntäna ja sponsorina häärii ravintoloitsija Mikael Gripenberg, sijaitseehan joukkueen kotikenttä St Olav's Pubissa.
STOP:in pelaaminen on ollut nousujohtoista; ensimmäisenä vuonna tuli lohkon 5. sija ja viime vuonna oltiin jo toisia. Tänä vuonna oli täysosuman vuoro.
STOP pelasi kaudella 12 kierroksen runkosarjan, semifiinaalit ja lopuksi finaalin aluemestaruudesta Heinolassa; loppuottelun vastustajaksi oli selvinnyt Kouvola. STOP:in erinomaista kautta todistaa se, että sarjassa koettiin vain yksi ainoa tappio.
Lappeenrannan voittaja matkustaa lajin maailmanmestaruuskilpailuihin Las Vegasiin, lisäksi sinne arvotaan yksi joukkue arvalla.
– Olisihan se aika mahtavaa päästä lyömään palloa 250 pöydän hallissa, tuumailee Seppo Virolainen.
– Tavoitteenamme oli lohkovoitto ja olemme jo nyt ylittäneet sen, rauhoittelee Jukka Elomaa.
Mitkä omainaisuudet tekevät hyvän biljardin pelaajan?
– Riittävä tekniikka, oivaltava taktiikka ja lopuksi hyvät hermot tiukassa paikassa, vastaa joukkue yhteen ääneen.
| |
Heintaipaleen luomutilalle Tiennäyttäjä -sauva:
Sysmän tuottajilla takanaan vilkas toimintavuosi
|
MTK-Sysmä ry:n kevätkokous pidettiin Osuuspankilla viime keskiviikkona. Varsinaisen kevätkokouksen alkajaisiksi yhdistys julkisti Tiennäyttäjä-sauvan saajan sekä kukitti viime vuonna sukupolvenvaihdoksen tehneet uudet isännät ja emännät.
Tiennäyttäjä-sauva löysi paikkansa Heintaipaleen luomutilalta; tilan omistavat Eija ja Erkki Laaksonen.
Yhdistyksen puheenjohtajan Sisko Kivelän perustelut olivat selkeät:
– Laaksoset ostivat tilan ja ovat kehittäneet sen hyvään ja toimivaan kuntoon. Luomutuotantoa on jalostettu ennakkoluulottomasti meijeritoiminnan puolelle, ja raskaan työn ohessa Laaksoset ehtivät vielä olla mukana kulttuuritoiminnassa Kuurina -teatterin vetäjinä.
Kunnanjohtaja Matti Nupponen, Sisko Kivelä ja yhdistyksen varapj. Matti Kantola luovuttivat maljakot seuraaville tilan lunastaneille uusille viljelijöille: Hannele ja Ilkka Laakso, Kaisa Kantanen, Sami Pietilä ja Eero Polvela.
Kuminapelloilta ensimmäinen sato
Sami Pietilä on yksi viime vuonna tilansa lunastanut uusi viljelijä. Pietilän tila sijaitsee Ylemmäisillä ja on kooltaan 138 ha, siitä 25 ha peltona.
Koska Pietilä työskentelee myös tilansa ulkopuolella Vipe Oy:n palveluksessa kaivojen kuntotarkastajana, täyti hänen miettiä tarkkaan tilansa tuotantosuunta. Liikaa sitovasta eläinkannasta luovuttiin ja tilan pellot tuottavat nyt kuminaa.
– Kun kierrän kaivojen kuntotarkastajana n. 70.000 kilometriä vuodessa, ei lehmien pito sitovana työnä olisi ollut mahdollista. Kuminan viljely sallii myös poissaolot tilalta ja työt jakautuvatkin liki puoliksi tilan ja Vipen kesken, laskeskelee Pietilä.
Sami Pietilä kasvattaa kuminansa sopimusviljelijänä, koko sadon ostaa kuminaa maasta vievä Transfarm Oy. Tilan pellot tuottavat ensi kesänä kokeilukesän jälkeen ensimmäisen satonsa.
– Odottelen tuollaista hiukka yli tuhannen kilon satoa hehtaarilta.
Kevätkokouksen asiat läpi vauhdilla
Kokouksen puheenjohtajana toiminut Pekka Lestinen nuiji asiat pöytään ripeästi. Kulunut vuosi oli toiminnallisesti vilkas. Se sisälsi runsaasti koulutusta, edunvalvontaa ja muita aktiviteetteja. Tiedot toiminnasta löytyvät yhdistyksen sihteerin Tuija Hakalan laatimasta varsin seikkaperäisestä toimintakertomuksesta.
Jäsenmaksutulojen pienentymisestä, liiton maksujen kasvusta ja tuosta runsaasta toiminnasta johtuen tilinpäätös osoitti hiukka miinusta. Hallitus lupasi huolehtia asiat kuntoon jatkossa, joko toimintaa supistetaan, jäsenmaksuja korotetaan tai muita tulonsaamiskeinoja keksitään lisää.
Kokouksen hyväksi lopuksi projektipäällikkö Riitta Hietanen esitteli tuottajien hyvinvointia palvelevan Terttu -hankkeen ja Pentti Toivio käytti puheenvuoron tulevista LSO:n edustajiston vaaleista.
Liiton toiminnanjohtaja Markku Pulkkinen toi kokousväelle tiedot tuoreimmista tapahtumista ja muista asioista. EU:n artiklan 141 johdosta on liikkeellä erilaisia tulkintoja ja niitä pohdittiin joukolla. Yleinen huolenaihe joka tapauksessa on, mitä tapahtuu sopimuskauden päättymisen jälkeen v. 2008?
|  |
Edelliset 5 Seuraavat 5 |
|
|
|
|